Omnibus-direktiivi ja verkkokaupat – osa 1 yleistä
Tämä on ensimmäinen artikkeli neljän artikkelin sarjasta liittyen Omnibus-direktiiviin. Tässä kirjoituksessa käsitellään mahdollisimman tiivistetysti, mikä Omnibus direktiivi on ja mitä se vaikuttaa verkkokauppiaisiin. Seuraavat kolme kirjoitusta ovat teknisempiä ja niissä […]
Tämä on ensimmäinen artikkeli neljän artikkelin sarjasta liittyen Omnibus-direktiiviin. Tässä kirjoituksessa käsitellään mahdollisimman tiivistetysti, mikä Omnibus direktiivi on ja mitä se vaikuttaa verkkokauppiaisiin. Seuraavat kolme kirjoitusta ovat teknisempiä ja niissä on suosituksemme Omnibus-direkviivin vaatimusten toteuttamiseksi Magento, Woocommerce ja Shopify -verkkokauppa-alustoihin.
Direktiivi 2019/2161/EU unionin kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon valvonnan parantamiseksi ja nykyaikaistamiseksi, epäviralliselta, mutta yleiseltä nimeltään Omnibus-direktiivi, pyrkii modernisoimaan kuluttajansuojaa sekä vahvistamaan sitä mm. lisäämällä GDPR-tyyppisiä sakkomaksuja. Omnibus-nimi, latinaksi “kaikki” tai “kaikille” tulee siitä, että direktii muuttaa lähes kaikkia EU:n kuluttajanasuojadirektiivejä.
Suomessa direktiivin vaatimukset tulevat voimaan 1.1.2023.
Keskeiset vaatimukset verkkokauppiaille ovat:
Alennushinnoittelussa pitää kertoa tieto aikaisemmasta aikaisemmasta alimmasta hinnasta viimeisen 30 päivän aikana (hintahistoria)
Alennusprosentti pitää laskea viimeisen 30 päivän alimmasta hinnasta, ei viimeksi käytössä olleesta hinnasta.
Julkaisujen kuluttaja-arviointien pitää olla totta
Joitakin verkkokauppiaita voi koskea myös hakutuloksiin liittyvä vaatimus: jos hakutuloksia järjestetään esimerkiksi tavarantoimittajilta saatujen maksujen perusteella, on tästä selkeästi kerrottava kuluttajalla.
Erittäin hyvä ja perusteellinen artikkeli uusista säännöistä löytyy KKV:n sivuilta.
Kommentoi